Helle, jäätelö, ukkonen ja hepan selässä

Väinöllä on ollut oikein äksönpäivä, kun otsikkostakin olisi tullut vaikka kuinka pitkä. Kohokohta taisi herran mielestä olla elämän ensimmäinen Puffetti-jäätelö! Jäätelöä Väinö ei ole saanut kuin muutaman kerran, mutta se selvästi on suurin herkku maan päällä (herttinen, toivottavasti karkit ja suklaat pysyvät vielä pimennossa pari vuotta..). 

Siisti jäätelönsyöjä, auto puhtaana!

Autoa Väinö pesi Tiin kanssa minun ollessani tallilla. Vasta sen jälkeen lähdimme kauppaan jäätelön hakuun. Väinö oli ihan itse tuonut harjansa ja sanoi pesevänsä auton. 

Seuraavaksi luvassa huonolaatuisia iltakuvia! Väinö rakastaa maissinaksuja ja välillä kuvailtavana oloakin. 

Iltahepuli

Tänään vihdoin ja viimein satoi pari tuntia. On sitä odotettukin.. Ainakin kaksi viikkoa on ollut hellettä ja sadetta ei olla saatu juuri yhtään. Pari kertaa on muutama pisara ropsahtanut maahan asti, mutta siinä se. Tänään saatiin sitten ukkosta ja kaatosadetta. Sähköt menivät pariksi minuutiksi. Iltapalan laitto meinasi ihan jäädä kesken, sillä teimme "koti-subia" eli esipaistettua täysjyväpatonkia uunissa, johon päälle paistoimme savutofun paloja. Juustot ja tofut laitetaan halkaistun patongin päälle ja vielä uuniin. Päälle tulee kurkku- tai kevytmajoneesia ja salaattia. Nam! Väinö tykkäsi dipata tofua, mutta muuten jäi koti-subit syömättä hänen osaltaan.

Ukkosta tulossa

 Ennen ukkosia ja iltapalaa Väinö ja Tii tulivat tallille minun saapuessani maastosta. Olin tippunut matkan varrella, mutta onneksi oli pehmeä lasku metsänpohjalle. Väinökin sai sitten käydä hevosen seläss käytävällä.

Selkäännousutelineellä

Tätä vahinkoa testailin eilen. Nimittäin voikukkasiirappia. Alkuperäinen ohje oli voikukkamarmeladin, mutta Tättähäärä oli muutellut reseptiä sen verran, että lopputulos oli vähän muuta. Siirappi oli koemaistissa hyväksi todettu, joten minäkin kokeilin.

Voikukkia keräilin ja niitä kovalla työllä pesin kukka kerrallaan. Ötököitä en pataan halunnut. Puolen tunnin keittämisen jälkeen kukat siivilöitiin pois ja vielä pariksi tunniksi keitos keittymään hillosokerin ja sitruunan kera. Parin tunnin päästä seos oli ihan juoksevaa, mutta viilennettyään alkoi vähän saostumaan paksummaksi. Voikukkasiirappi pääsi purkkiin ja jääkaappiin. Tänään se näyttikin olevan ihan marmeladia. Ei siis jäänyt kovin juoksevaksi. Hyvää se on! Kaikki kokeilemaan.

Hyvää kesän jatkoa kaikelle kansalle! Ugh!