Meemi-täti kivaa!

Ollaan tällä viikolla kyläilty jo kaksi kertaa Mervi-tädin luona. Väinö viihtyy vallan hyvin. Herra haluaa koputtaa aina itse ulko-oveen ja se koputus ei ole mikään pieni hentoinen vaan vaativa rysyytys!

Heti, kun kengät on saatu pois, Väinö sanoo "näinö syömään kakkua!". Vaativa kyläilijä. Molempina kyläilypäivinä on kakkua löytynyt sokerikuorrutteisen munkin muodossa. Sokerikuorrutteinen on koko herra sen jälkeen. 

Kotona Väinö saa viipottaa ilman housuja ja vaippaa pitkin pihaa. Saniaispuskaa ollaan käytetty puskapissiharjoituksissa. Tätilään tehdessämme lähtöä Väinö meinasi, että paljaspyllynä voisi jatkaa edelleen. Sentään vaipan sain laitettua.. 

Tätilässä on mukava aidattu takapiha, jossa Väinö saa huoletta vipeltää. 

Parin tunnin vierailun jälkeen lähdimme kotia kohti. Väinö totesi matkalla, että "meemi työnä kivaa". Siinä samassa tämä dementikko muisti, että läppäri oli jäänyt aamulla pihalle. Onneksi se löytyi samasta paikasta, eikä ollut satanut. Juuri keskusteltiin tänään suvussamme esiintyvistä muistisairauksista. No, osaan vielä piirtää kellotaulun, joten ei varmaan vielä tarvitse huolestua. :D 

Kotona Väinö etsi heti käsiinsä rakkaimman aarteensa. Sillä viiletetään joka päivä monet kerrat. Pyörä pitäisi saada riippukeinuun äidin ja Väinön kanssa ja myös sisälle.. 

Aluksi Väinö ei osannut pyörällä mennä oikein vaan käveli pyörän kanssa. Nyt on vauhtia tullut hirmuisesti lisää, kun pyöräilytaidot ovat kehittyneet ja Väinö osaa istua satulassa.

Päiväunet ovat jääneet harva se päivä väliin kokonaan. Joka tapauksessa Väinö joutuu aina vaunuihin lepotuokiolle. Se tuntuu riittävän hyvin herralle. Yöllä on valvottu myös. Syöminen sujuu ehkä hitusen paremmin ja vesi on alkanut maistumaan. 

Itse kovasti odotan vähän viileämpiä kelejä. Ei tietenkään tarvitsisi sataa yötä päivää montaa viikkoa, mutta jos parina päivänä vähän ripsaisi vettä ja pilviäkin saisi välillä olla auringon edessä. 

Kävin Väinön kanssa ensimmäistä kertaa lähirannalla. Väinö oli kauhuissaan, kun huomasi vedessä olevan nappopäitä! Väinö sanoi niitä kärpäsiksi ja käski äidin nopeasti vedestä pois, kun nappopäät tulivat tutkimaan jalkojani. Vesi ei siis ollut niin mielenkiintoista, mutta laituri sen sijaan oli. Väinö halusi juosta edes takaisin laiturilla. Itseä vähän hirvitti, sillä vesi on niin mustaa. Pitää Väinölle hommata jotkin kellukkeet, jos sattuu putoamaan niin on helpompi löytää vedestä. Jos vaikka nappopäätkin kasvaisivat aikuisiksi ja vesi olisi taas "turvallista" polskutella.