Helsingissä reissussa, tuttivieroitusta ja sanomisia

Laiskuus iski tähän bloggaajaan ja nyt tulee reissupostausta. Samaan syssyyn kerron miten tuttivieroitus sujuu, miten meni ensimmäinen hammashoitajan tapaaminen ja miten Väinön puhe on kehittynyt.

Helsinkiin lähdimme koko perhe ajelemaan viikko sitten lauantaina. Väinö ei nukkunut matkalla ja yhdellä pikaisella pysähdyksellä selvittiin. Väinö oli aika kiukkuinen Hämeenlinnasta Helsinkiin asti eli sadan kilsan matkan. Nukkua autossa ei voi, ei! 

Saavuimme siis rakkaan siskoni ja hänen avopuolisonsa katon alle majailemaan. Väinö viihtyi loistavasti ja oli aika reipas pikkuherra. 

Sunnuntaina kävimme aamukahvilla Tiin siskon ja hänen perheensä luona. Saatiin maistaa maailman parhainta kakkua, jonka nimi oli "Paholaiskakku". Suklaaholistin unelma oli se. Niin hyvää!

Kirkkonummelta palatessamme shoppailtiin Jumbossa. Sen jälkeen pitikin kohta jo kiiruhtaa viemään Tii junalle. Väinö jäi siskoni hoiviin siksi aikaa kun itse harhailin Tikkurilassa. Navigaattori jumitti sopivasti, mutta onneksi muistin reitin ja pääsin perille. Illalla katsoimme jonkin ranskankielisen elokuvan. Sen jälkeen Väinö on aika ajoin huudellut "Topeee!". Sanan tarkoitus on ihan mysteeri. Ehkä Väinö bongasi elokuvasta jonkin sanan. Ainakin herra ihmetteli oudon kuuloista kieltä aluksi. 

Reissun aikana kävimme Hop Lopissa. Aamupäivällä keskellä viikkoa ei meidän lisäksi siellä ollut kovin montaa perhettä. Väinö ei aluksi uskaltanut olla pomppulinnassa. Siellä vähän suhisi. Pallomeri sen sijaan oli ehdoton suosikki.

Väinö olisi halunnut istua tässä autossa vaikka koko päivän. Harmi, että sen eturengas oli vähän rikki eikä auto meinannut liikkua mihinkään.

Sähköautoon haettiin poletit ja huristin ensin Väinön kanssa sen aikaa, kun auto kulki. Kolme kierrosta taidettiin päästä. Seuraavaksi siskoni tarttui rattiin Väinön kanssa.

Väinö nukkui reissussa hyvin päiväunia. Yöunilla Väinö heräili ja mönki aika kovasti ja varsinkin viimeisen yön jäljiltä tämä mamma oli kuin haudasta nousseena tukka pystyssä. Vielä olisi pitänyt jaksaa ajaa noin 400 kilometriä.

Ennen sitä saatiin siskoni puolison tekemää herkkumehua. Tästä mehusta taisi löytyä appelsiinia, porkkanaa ja omenaa. Hyvää oli!

Syötyä tuli kyllä aika paljon reissun aikana. Onneksi kuitenkin pysyttiin aika terveellisellä linjalla, vaikka lenkkeily jäi yhteen tunnin kävelyyn. 

päiväunilta heräämässä 

Ajomatka takaisin Ilmajoelle sujui ihan hyvin, vaikka tukka pystyssä ajelinkin ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan ajoin yhteen putkeen noin pitkän matkan.

Sitten aika pian kotiuduttuamme Väinö pääsi ensimmäisen kerran hammaslääkäriin hoitajan vastaanotolle. Väinö sai uuden hammasharjan ja vanha hyvin järsitty saatiin heittää roskiin. Väinö avasi suunkin niin, että hoitaja sai katsottua kaikki 16 hammasta. Hampaat saivat kehuja valkoisuudestaan ja muutenkin kaikki oli hyvin. Lopuksi hoitaja näytti muutamaa hammaslääkärin vempelettä ja tutustuttiin hammaslääkärin pinkkiin tuoliin. Väinön mukana oleva "pupu", joka on itseasiassa mursu syöksyhampaineen sai mennä tuoliin ja hoitaja sitten katsoi pupunkin hampaat. Sillä ei ihan niin valkoiset hampaat olleetkaan, mutta reijiltä on vältytty.

Väinö osaa nyt matkia mitä tahansa sanaa minkä Väinölle sanoo. "Danoniino"-sanan Väinö sanoo söpösti "ninoniino". Yhtenä iltana Väinö haki jääkaapista juuston ihan itse ja sanoi "tuuto". Sanoja tulee jo paljon, mutta lauseita ei oikein vielä. Väinö kyllä juttelee omalla kielellään pitkät pätkät, mutta siitä ei vielä saa selvää.  Viittomia Väinö on oppinut vähän, vaikka en ole paljoa viittonut. Väinö osaa selvästi viittoa, että "ikkunasta paistaa aurinko ja se häikäisee silmiä." ja muuta tuon tyyppistä. Tukiviittomia voisi alkaa viittoa ja Väinö varmasti niitä matkisi pikapikaa. Mikähän mahtaa olla potan viittoma? Hmm..

Potasta puheenollen sillä istuskelu ei oikein maistu Väinölle. Mieluummin juostaan puolialastomana ja kohta löytyy miehekäs lätäkkö lattialta.

Tuttivieroitusta ollaan harkittu pidemmän aikaan ja nyt Väinö nukkuu kolmansia päikkäreitä ilman tuttia. Eilen yöunille mentiin ilman tuttia. Väinö höpötteli melkein tunnin ja sitten alkoi kitinä, kiukku ja lopuksi huuto. Kävimme pariin kertaan vähän rauhoittelemassa pikkuherraa ja lopulta keskiyöllä otettiin Väinö väliin. Lopuksi Väinö sitten nukahti puoli yhdeltä vasta. Toivottavasti seuraava yö menee vähemmällä huudolla ja aikaisemmalla nukahtamisella.