Pieni hankinta, suuri riemu

 Päivät ollaan viihdytty aika pitkälti pihalla. Väinölle ollaan kannettu evästä ja Väinö selvästi tykkää olla rappusilla "eväsretkellä".

 Peräkärryn päälle Väinö meni kilien perässä, kunnes kaikki pikkupojat olivat kärryn yläpäässä ja kärry kippasi. Kilit hyppäsivät kyydistä ja niin Väinö jatkoi matkaa saman tien ylös. No, se ei paljon hetkauttanut.

 Kukas sieltä tulee? Mummo tietenkin! Väinölle tuli kiire lähteä kärryiltä pois. Tuona päivänä käytiin kirjastossa, tokmannilla, taimitarhassa ja kaupassa. Väinö nukkui taimitarhan ja kauppareissun ajan autossa.

 Uusia taimia sitten istutettiin urakalla. Tuossa seuraavassa kuvassa näkyy pieni kömö ja sen edustan laitan tänä kesänä kuntoon. Aikaisemmin se on ollut vain vadelman, nokkosen ja metsäkurjenpolven sekasotku. Metsäkurjenpolvea siihen paljon jää.

 Väinö on ollut hyvä apulainen istutushommissa. Yleensä hän kyllä häärää sillä aikaa omiaan. Pihatraktori saa kyytiä. Väinöllä on myös pienen pieni pyörä, jonka satulaan hän joskus pääsee kiipeämään. Eilen Väinö keikkui satulassa ja sitten alkoi kitinä kun tuli alas. Ajattelin, että se on vain harmitusta. Kohta huomasin, että Väinö painelee pitkin pihaa ilman toista kenkää. Se löytyi siitä pyörän vierestä.

 Nyt siihen hankintaan. Tii osti käytetyn pienen liukumäen. Hain sen illalla sisälle. Viisasta, kun Väinöllä oli juuri iltahepuli menossa. Väinö tajusi heti miten liukumäestä mennään.

 Ja niin sitä mentiin kahdenkymmenen minuutin ajan varmasti sata kertaa. Väinö nauroi ihan tikahtuakseen ja kiipesi heti takaisin laskettuaan.

 Kova itku tuli, kun heitin liukumäen ulos odottamaan tätä päivää. Tänään mentiin sitten heti aamulla katsomaan liukumäkeä. Väinö heräsi tavoistaan poiketen jo kuuden aikaan, joten aamulla oli aikaa lasketella.

 Kengät kuitenkin juuttuivat mäkeen, kun Väinö meni polvilleen mäen päälle ja sitten yritti saada jalat eteen. Rohkeuttkan ei enää ollut laskea, kun äitikin oli niin kaukana. Pari kertaa Väinö laski.

 "Äiti katso! Ilman käsiä!"